Suomalaisten asunnottomuutta ei ratkaista väliaikaismajoituksella – Koti ensin!
Kuluneella viikolla vietettiin Asunnottomien yötä, Vailla vakinaista asuntoa ry:n koordinoimaa tapahtumaa, jolla halutaan tuoda esille asunnottomuutta Suomessa. Monesti kun olen puhunut turvapaikanhakijoiden kotimajoituksesta, on minulta kysytty, että miksi en kelpuuta majoitettaviksi suomalaisia asunnottomia. Samassa yhteydessä saatetaan tuoda esille kysymys siitä, että miksei kodittomia voisi majoittaa samoihin rakennuksiin mitä on käytetty turvapaikanhakijoiden vastaanottotoimintaan. Kysyjillä on varmasti taustalla aito huoli niistä tuhansista suomalaisista, jotka ovat vailla vakinaista asuntoa. Kysyjät eivät ehkä kuitenkaan ole ymmärtäneet suomalaisen asunnottomuuden taustoja. Nämä mainitut keinot – kotimajoitus ja vastaanottokeskukset – eivät ole todellisia ratkaisuja asunnottomuuteen ainakaan laajassa mittakaavassa.
Ketkä Suomessa ovat asunnottomia?
Suomen asunnottomissa korostuvat väestöryhminä miehet, maahanmuuttajat sekä mielenterveysongelmista ja/tai päihdeongelmista kärsivät. Osa ihmisistä kuuluu useampaan mainittuun ryhmään. Jokaisella Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvalla on periaatteessa kyky maksaa vuokraa. Vuokranmaksukyvystään huolimatta he kuitenkin jäävät asunnottomiksi: Enemmistö asunnottomista ovat sosiaaliturvan piirissä olevia ihmisiä. Näillä ihmisillä asunnottomuuden syynä voivat olla haasteet elämänhallinnassa, liittyen esimerkiksi päihteisiin tai mielenterveysongelmiin. Sen lisäksi syitä löytyy rakenteellisesta syrjinnästä ja sukupuolisyrjinnästä. Yksinelävät nuoret naiset nähdään kaikista houkuttelevimpana vuokralaisryhmänä. Mikäli mies joutuu etsimään uuden kodin nopealla aikataululla – vaikkapa avioeron yhteydessä – voi hänellä olla haasteita pärjätä yksityisillä vuokramarkkinoilla. Asetelma liittyy vanhentuneisiin ennakkoluuloihin sukupuolesta. Todennäköisesti nuoria naisia pidetään harmittomina, helposti hallittavina, tunnollisina ja siisteinä verrattuna muihin ryhmiin. Maahanmuuttajat ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat kokevat myös ennakkoluuloihin perustuvaa syrjintää asuntomarkkinoilla.
Missä asunnottomat asuvat?
Monella vastaanottokeskuksia tai kotimajoitusta ehdottavalla lienee mielikuva kadulla pakkasella oleskelevasta kodittomasta. He sanovat, että kyllähän lämmin ateria ja petipaikka kylmän kadun voittaa. VVA ry kuitenkin osaa kertoa, että noin seitsemästä tuhannesta asunnottomasta vain nelisen sataa oikeasti majailee kadulla. Huomattava enemmistö asunnottomista nukkuu yönsä sisätiloissa, useimmiten jonkun sukulaisen tai tuttavan luona. Eli kotimajoitushan toimii jo! Mutta kuten tässä vaiheessa lukija saattaakin jo ymmärtää: Kaverin sohvalla nukkuva ihminen on silti vailla vakinaista asuntoa, koditon. Samoin on kodittomille tarkoitetussa asuntolassa tai hätämajoituspaikassa majaileva. Ei heillä ole omaa kotia. Jos siis joku pääkaupunkiseudun tyhjäksi jääneistä vastaanottokeskuksista otettaisiinkin niiden 400 kadulla asuvan käyttöön, ei se silti ratkaisisi itse ongelmaa. Ei näillä ihmisillä siltikään olisi kotia. Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukset ja kotimajoituskuviot ovat väliaikaismajoitusta, eivät pysyviä koteja. Samoin asunnottomien hätämajoitusratkaisut. Totta kai pitää olla hätämajoitusta kovien pakkasten varalle, mutta ihan yhtä itsestään selvää on se, että jokaisella on oikeus omaan kotiin. Sellaiseen, jonka saa jakaa tai olla jakamatta, itse valitsemiensa ihmisten kanssa. Jossa omaisuus on turvassa. Jonka saa sisustaa mieleisekseen. Jonka ovessa lukee oma nimi.
Tyhjilleen jäävät vastaanottokeskukset ovat pysyvään asumiseen kelvottomia. Ne toimivat hädin tuskin väliaikaisina majoituspaikkoina. Suomen asunnottomat ansaitsevat parempaa.
Miten asunnottomuutta oikeasti vähennetään?
Tämä on periaatteessa helppo kysymys: Antamalla asunnottomalle koti! Sekä suomesta että maailmalta on laajasti näyttöä siitä, että asunnottomuuden purkaminen lähtee parhaiten käyntiin sillä, että ihmiselle annetaan avaimet käteen. Moni tarvitsee sen jälkeen erilaisia sosiaalipalveluita, mielenterveyspalveluita tai päihdekuntoutusta, mutta ihan ensimmäiseksi tarvitaan koti, eikä sitä saisi sitoa tiukasti muihin palveluihin: Koti saa olla, vaikkei jaksaisi sillä hetkellä lopettaa juomista tai sitoutua intensiiviseen kuntoutusohjelmaan.
Nykyisten asunnottomien lisäksi pitäisi pohtia asunnottomuuden ehkäisyä. Siihen tarjoaisin itse lääkkeeksi muun muassa:
-
Etävanhempien huomioimista erotilanteissa
-
Yhteisöllisiä asumisratkaisuja etenkin nuorille ja lapsiperheille, ja uutena ryhmänä eläkeläisille
-
Matalan kynnyksen näyttöön perustuvia mielenterveys- ja päihdepalveluita
-
Perustuloa
-
Sosioekonomista segregaatiota ehkäisevää kaavoituspolitiikkaa
-
Asuntotarjonnan täydentäminen kunnallisella vuokratalotuotannolla
Miksei näitä asioita tehdä jo?
Ensinnäkin, Asunto ensin -periaate on ollut Suomessa käytössä ja sillä on saavutettu jo merkittäviä parannuksia asunnottomuustilanteeseen. Joskus toki mallin etenemistä hidastaa se, että päättäjät tai heidän äänestäjänsä eivät joko tiedä mallin perustuvan näyttöön, tai kokevat, että ihmisen pitää toimia tietyllä tavalla ansaitakseen kodin.
Hyvinvointiin tähtääviä palveluita Suomessa vaivaa pirstaleisuus. Heikossa kunnossa olevan pitäisi jaksaa koordinoida omaa hoitoansa ja tuen tarvettaan. Lisäongelmia kasaa meidän äärimmäisen sekava ja monimutkainen sosiaaliturvajärjestelmämme, joka usein rankaisee ihmistä yrittämisestä. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä ei kannusta ihmisiä asumaan yhdessä, tekemään töitä tai asumaan edullisesti, kaikki tärkeitä osasia asunnottomuuden ja huono-osaisuuden vähentämissä. Toimeentulotuelle tipahtaneita järjestelmämme tuntuu aktiivisesti ohjaavan köyhyyttä kohti.
Asuinalueiden eriytymisen ei pitäisi olla luonnonlaki, mutta silti näin tuntuu käyvän todella monessa maassa. Poliittinen tahto puuttuu. Pitää olla uskallusta pistää vastaan niille, jotka haluaisivat jakaa kaupungit hyviin ja huonoihin osiin.
Lisälukemista
Miehiä syrjitään asunnonhaussa
P.S. Omakohtainen kokemukseni asunnottomuudesta jäi tilastojen ulkopuolelle, sillä virallisesti olin kokoajan jossain kirjoilla: Lähdin epäterveestä parisuhteesta väkivallan uhan alta pois kiireellä. Onnekseni isäni asui lähellä ja hänen luonaan oli tilaa, jotta lapseni sai jatkaa samassa esikoulussa ja pystyimme kaikessa rauhassa etsimään uutta vuokra-asuntoa. Olen saanut elämäni aikana monta kertaa todeta olevani perhetaustani vuoksi etuoikeutetussa asemassa. Kaikilla ei kuitenkaan ole isää tai äitiä pelastamassa, ja siksi on tärkeää pitää huolta siitä, että poliittiset ratkaisut eivät luo syviä kuoppia vaikeuksien kanssa kamppailevien kansalaisten kurittamiseksi.
Saga, aiheesta lisää alla:
http://www.ara.fi/fi-FI/Tietopankki/Tilastot_ja_se…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
”Koti saa olla, vaikkei jaksaisi sillä hetkellä lopettaa juomista tai sitoutua intensiiviseen kuntoutusohjelmaan.”
Minne ihmeeseen Saga Nygren sijoittaisi vakavasti päihde- tai mielenterveysongelmaisen asumaan?
Heillä tulisi olla omat asumisyksikkönsä eriytettynä mm. lapsiperheistä tai työssä käyvistä asukkaista.
Lapsilla tulee olla turvallinen asumisympäristö, jossa normaalitila ei ole se, että aikuiset pörräävät räkäisinä ja limaisina päihteiden vaikutuksen alaisena tai huumepäissään hullunkiilto silmissä.
Lasta ei tarvitse erikseen pelotella, lapsen pelkotilan syntymiseen riittää se, että joku näyttää pelottavalta.
Moni aikuinenkin kavahtaa rantojen tai metsien miehiä ja ns. eläviä kuolleita, joita on bongattavissa mm. päihderiippuvaisten asuntoloitten nurkilla.
Ilmoita asiaton viesti
Totta kai on asiakasryhmiä jotka tarvitsevat asunnon paikasta missä eivät ole muille kovin helposti häiriöksi. Tällä tarkoitan ensisijassa päihteiden kanssa painivia. Mielenterveysongelmat eivät lähtökohtaisesti ole este asumiselle normaalissa asunnossa. Jos on niin huonossa kunnossa ettei voi asua omillaan tavallisten ihmisten ympäröimänä, niin oikea paikka lienee osastohoito, ei joku ”eristysasunto” jossain.
Lapsilla pitää olla totta kai turvallinen ja turvalliselta tuntuva ympäristö, mutta ei esimerkiksi työssäkäyvät ryhmänä voi vaatia, että eivät joudu arjessaan näkemään ketään jolla on ongelmia arjessaan. Monet mielenterveysongelmien kanssa painivat käyvät muuten myös töissä. En keksi mitään syytä miksi työssäkäyvillä olisi erityisoikeus eläkeläisiin, työttömiin, kotiäiteihin tms nähden asua jossain kuplassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kun asunnottomalle annetaan koti, niin siitä syntyy kustannuksia. Nuo kustannukset pitää kattaa joko lisäämällä velkaa tai sitten ne pitää ottaa joltakin muulta ihmiseltä tai ihmisiltä väkipakolla. Mistä siis blogisti ottaisi rahat asunnottominen kotiin?
Ilmoita asiaton viesti
Asunnottomuuden vähentäminen vähentää myös kuluja. Asunnottomuudesta aiheutuu merkittävästi lisäkuluja yhteiskunnalle muun muassa ensihoidon käyntien takia. Siispä säästäisimme rahaa hoitamalla ja ennaltaehkäisemällä asunnottomuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta on varmaan jotain laskelmia ja todisteita, että yhteiskunta säästäisi nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Jos näin on, niin olen samaa mieltä kanssasi, mutta jos mitään siihen viittaavaa ei ole, niin päädytään takaisin alkuperäiseen kysymykseen maksajista.
Ilmoita asiaton viesti
Jälkihuolto nuoret ja asunnottomuus on lisääntynyt ja se on ollut nähtävissä. Miksei tähän puututa vaikka sosiaalitoimi lyö laimin liian monen nuoren kohdalla velvollisuutensa, 18 vuotias ja jälkihuollon laiminlyönti joka ei kestä päivän valoa. Lapsena otetaan huostaan ja 18 v. heitetään kadulle ”koita pärjätä”!
”Lastensuojelussa kasvaneet ovat keskenään todella eriarvoisessa asemassa, kun he tulevat täysi-ikäisiksi. Osa heitetään suoraan syvään veteen ja sanotaan, että koeta pärjätä”, kuvailee SOS-Lapsikylän kehityspäällikkö Johanna Hedman”.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005708187.html?…
En ymmärrä miksei siitä puhuta eikä toimita, Kansanedustaja Arja Juvonen on tuonut myös huolen esille eduskunnassa. Aina se kaikuu kuuroille korville. ”Lasten ja nuorten syrjäytyminen ja pahoinvointi on Juvosen mukaan lisääntynyt, eikä ratkaisua sen vakavan ongelman taittamiseen löydy”.
http://raitis.fi/raittiudenystavat2/2018/06/26/nuo…
Jälkihuollolla tarkoitetaan mm. lastensuojelun sijoituksen jälkeistä tukea joko itsenäistymisessä omaan asuntoon …..
Asunnottomuuden ennaltaehkäisy ja kauniit korulauseet;
Asunnottomuutta pyritään tällä hetkellä ennaltaehkäisemään monin eri tavoin ympäri maata. Suomen ympäristöministeriön laatiman ja kokoaman Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman (2016–2019) päämääränä on liittää asunnottomuustyö entistä laajemmin osaksi syrjäytymisen torjuntatyön kokonaisuutta asunto ensin -periaatteen pohjalta.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on tärkeä lisäys. Siinä missä asunnottomuus yleisesti on laskenut jo monena perättäisenä vuotena, on nuorten asunnottomuus lisääntynyt ainakin viime vuonna. Itse toivoisin lastensuojeluun yleisestikin reformia, sillä nykyinen huostaanottotahti ei ole kestävä ja se johtaa ongelmiin pitkälle aikuisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Lapsen etu lastensuojelussa ja jälkihuolto nuoren asunnottomuus. Tämä pitäisi nostaa julkisuuteen huostaanotettujen lasten asunnottomuus! Luulisi että huostaan otettujen lasten tulevaisuus olisi turvattu…
Huostaanotosta on usein lyhyt matka asunnottomuuteen, kun sijaishuollon yksikössä hoidetaan huostaan otettujen lasten laitos- ja perhehoito.
18 vuotiaan nuorten/lasten asiat ja jälkihuolto näyttää jäävän hoitamatta…lastensuojelun jälkihuollon hylkäämänä asunnottomana joutuu liian moni kadulle. Mistä syystä asunnoton nuori kiertää usein kaverilta toiselle.
Laki kyllä viranomaisia edellyttää Lastensuojelulain 30 §:n 3 momentissa säädetään huostaan otetun lapsen asiakassuunnitelmasta. Jälkihuoltoa koskevasta suunnitelmasta säädetään erikseen 4 momentissa.
mm. Asiakassuunnitelma
Voimassa olevan lastensuojelulain 30 §:ssä säädetään lapselle tehtävästä asiakassuunnitelmasta. Lisäksi yleinen palvelu- ja hoitosuunnitelman laatimiseen sosiaalihuollossa velvoittava säännös sisältyy sosiaalihuollon asiakaslain 7 §:ään. Asiakassuunnitelmalla on keskeinen rooli lapsen edun toteuttamisen….
Toimeentulon ja asumisen turvaaminen
Lastensuojelulain 35 §:n mukaiset oikeudet toimeentulon ja asumisen turvaamiseen ovat niin sanottuja subjektiivisia oikeuksia, joihin lastensuojelun asiakkaana olevilla lapsilla …..
Ilmoita asiaton viesti