Saga Nyrén Piraatti. Feministi. Aktivisti.

Yksityisyys, tietoyhteiskunta ja lainsäätäjä

  • [Kuvan selite: Taustalla ohjelmistokoodia ja etualalla piirretty valkoinen kuva lukosta]
    [Kuvan selite: Taustalla ohjelmistokoodia ja etualalla piirretty valkoinen kuva lukosta]

Piraattipuolue puhuu paljon oikeudesta yksityisyyteen. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus päättää siitä, että kuinka paljon he itsestään ja elämästään kertovat muille ihmisille. Vaikkemme tekisi mitään rikollista tai moraalisesti paheksuttavaa, useimmat meistä tykkäävät laittaa vessan oven kiinni käydessämme asioillamme, ja alastomuuskin on asia mitä tahdomme itse säädellä: Missä olemme alasti, kenen kanssa ja millä ehdoilla. Sama pätee elämäämme yleisesti: Minä en ainakaan halua jakaa Google-hakuhistoriaani! Käydään tässä nyt läpi kolme eri aspektia yksityisyydestä ja mitä haasteita lainsäätäjillä on nopeasti kehittyvän tietoyhteiskunnan ja digitalisaation takia.

Kanssakansalaiset

Naapureilta ja työkavereiltamme olemme aika hyvin suojassa. Ehkä suurin murros muutaman vuosikymmenen taakse on yhdistelmä kamerat ja internet. Siinä missä 30 vuotta sitten tilanteen matka kuviksi kesti vähintään useamman päivän, ja kuvien kopiointi maksoi rahaa ja vaivaa, on viive nykyään korkeintaan sekunteja eikä kopiointi maksa mitään. Etenkin naiskehoisten ihmisten alastonkuvat kiinnostavat ja innostavat jakamaan. Kuntosalin pukuhuoneessa räpsäisty kuva tai ex-poikaystävän puhelimella olevat kuvat vähäpukeisista naisista voivat saada paljon laajempaa levitystä kuin mitä kuvassa esiintyvä toivoisi. Suomessa on voimassa pykälä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen josta voi saada jopa kaksi vuotta vankeutta sekä salakatselu josta televisiojuontaja Axl Smith jäi kiinni vuonna 2016. Monelle tuli yllätyksenä, että omassa kodissaankaan ei saa kuvata ihmisiä vapaasti. Salakuuntelu on myös määritelty rikoslain 24. luvussa rangaistettavaksi teoksi.

Näiden pykälien lisäksi meidän on hyvä olla tietoisia siitä, että mitä tietoa itse jaemme itsestämme esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Minkälaiset kuvat sopivat julkiseen jakoon? Kuka näkee puhelinnumeron profiilista? Tässä asiassa koen, että palveluntarjoajilla on suuri vastuu: Palvelussa tulee voida hallita omia yksityisyysasetuksiaan helposti ja vaivattomasti. Mikään yrityksen tekemä ohjelmistopäivitys ei saa muuttaa näitä asetuksia ainakaan avoimempaan suuntaan.

Yritykset

Jo edellä tuli ilmi, että erilaisia internet-välitteisiä palveluita tarjoavilla yrityksillä on suuri merkitys yksilön tietoturvan ja yksityisyydensuojan osalta palveluiden käytettävyyden näkökulmasta. Tämän lisäksi yrityksillä on vastuu säilyttää tietojamme niin, etteivät ne päädy esimerkiksi rikollisten käsiin. Tietoturvamurrot kohdistuvat useimmiten käyttäjänimiin ja salasanoihin joiden avulla pyritään saamaan taloudellista hyötyä, mutta joskus tietomurtojen avulla saadaan saaliiksi sensitiivistä dataa jota voidaan myydä tai jolla voidaan kiristää kohdetta.

Tällä hetkellä käymme myös tärkeää arvokeskustelua siitä, että kuinka paljon yritykset saavat hyödyntää meistä keräämiään tietoja. Onko kohdennettu mainonta eettistä? Onko se eettistä vain silloin jos käyttäjä on itse kertonut tietoja itsestään - vai voidaanko hänen tietojaan urkkia käyttämällä teknologiaa joka seuraa muita sivustoja millä hän käy tai kaivavat esille sijaintitietoja? Pitääkö palveluita tai tuotteita voida hinnoitella eri ryhmille eri tavalla, esimerkiksi ottaa enemmän rahaa sukupuolen tai ihonvärin perusteella?

GDPR on tuonut paljon parannuksia tietoturva- ja yksityisyysasetuksiin mutta tällä saralla lainsäädäntö on ihan lapsenkengissä. Siinä missä yksityisihmiset voivat saada jopa kaksi vuotta vankeutta rikkoessaan yksityisyyttä suojelevia lakeja, ei yrityksissä vastuuhenkilöitä saada henkilökohtaiseen vastuuseen vaan yritykselle voidaan vain langettaa sakkoja. Emmekä me vielä tiedä mikä on oikein ja mikä ei. Tavallisessa kivijalkakaupassa ei saa olla eri hintoja sukupuolen tai ihonvärin perusteella sillä se olisi syrjintää, mutta erilaisten algoritmien vuoksi näin saattaa käydä nettikaupassa emmekä me ole vielä päättäneet, että onko se hyväksyttävää.

Poliisi ja viranomaiset

Kolmas oikeudellisesti merkityksellinen ryhmä yksityisyyskysymyksessä on viranomaiset. Viime aikoina otsikoissa on ollut poliisin tahto päästä kansalaisten potilastietoihin. Tapetilla on myös ollut eduskunnan hyväksymä uusi tiedustelulaki - ja sitä seurannut poru kun kansanedustajat kuulivat, että uuteen tiedusteluvaliokuntaan haluavien tausta tutkittaisiin perin pohjin Suojelupoliisin toimesta. Kansalaisilta oli helppo viedä yksityisyyttä mutta kun osui omaan nilkkaan niin älähdettiin.

Yleisesti suomalaisilla on korkea luottamus viranomaisiin ja monet ajattelevat, että kun luotettava viranomainen valvoo mahdollisimman paljon, on yhteiskunta turvallisempi. Valitettavasti asia on kuitenkin niin, että korkeasta tasostaan huolimatta suomen poliisivoimiin mahtuu ihmisiä jotka rikkovat lakia: He käyvät urkkimassa julkisuuden henkilön tietoja uteliaisuudesta, tai tarkistavat taustat uudelta seurustelukumppaniltaan. Rikoksia tämmöisellä valvonnalla harvoin estetään. Joskus se mahdollistaa tarvittavien todisteiden keräämisen, mutta vaikutus on vähäinen. Rikollisuutta ennaltaehkäistään parhaiten lisäämällä asukkaiden hyvinvointia: Köyhyyttä pois, matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluita, mahdollisimman luotettavat viranomaiset.

Nämä viime aikona esille tulleet hankkeet joilla pyritään kajoamaan ihmisten terveystietoihin, rikkomaan kirjesalaisuutta ja laajentamaan viranomaisten valtuutuksia ovat äärimmäisen huolestuttavaa kehitystä. Suomesta ei saa tulla poliisivaltiota.

Yhteenveto

Tavallisten ihmisten oikeus yksityisyyteen on äärimmäisen tärkeä asia. Itse koen, että lainsäätäjien prioriteetit ovat tällä hetkellä hukassa: Pienin riski, eli toiset yksityishenkilöt, on lainsäädännöllisesti saatu hyvään kuntoon jo aikoja sitten. Suurten yritysten osalta tilanne on epäselvä ja sekava loppukäyttäjälle. Ja viranomaisten sekä poliitikkojen osalta kehitys kulkee aivan väärään suuntaan: Lainsäätäjä tahtoo päästä viranomaisten kanssa kansalaisten kirjesalaisuutta rikkomaan, mutta kavahtaa itseensä kohdistuvaa turvallisuuselvitystä. Tämä kehitys täytyy pysäyttää mitä pikimmiten ja meidän tulee siirtyä siihen, että yhteiskunnan varoilla yhteiskunnallisesti merkittäviä tehtäviä hoitavia ihmisiä valvotaan asianmukaisesti - ja tavalliset pulliaiset saavat säilyttää yksityiset asiansa yksityisinä.

 

Lähteitä ja lisälukemista

Finlex - Rikoslain luku 24

Supo saattaa tutkia 11 kansanedustajan taustat perin pohjin – osa edustajista pelkää seurauksia

Piraattipuolueen sivu yksityisyydestä

Poliisille halutaan helpompi pääsy arkaluontoisiin potilastietoihin

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

Hyvin kirjoitettu ja painavaa asiaa! Näemmä vaan kaikille niin itsestäänselvää ettei edes pientä keskustelua ole muodostunut...

Toimituksen poiminnat