Humaanimpaa päihdepolitiikkaa

Piraattipuolue ajaa huumeiden dekriminalisointia ja kannabiksen laillistamista. Vaikka tämä kysymys ei ole oman agendani ytimessä, tuen tätä tavoitetta. Nykyinen kieltolakipolitiikka rankaisee jo valmiiksi heikossa asemassa olevia ja lisää yhteiskunnan eriarvoisuutta. Sen lisäksi lainsäädäntö on älyllisesti epärehellistä: Kielletään suhteellisen harmittomia päihteitä, mutta sallitaan alkoholi, joka on selvästi myrkyllisempi kuin suurin osa kielletyistä aineista.

Kaikki päihteet ovat jollakin tavalla haitallisia, sitä ei kannata yrittää kiistää. Moni päihteitä voi kuitenkin käyttää kohtuudella: Haitat ovat niin pieniä verrattuna käyttäjän kokemaan mielihyvään, että käyttäjä kokee sen olevan hyvä päätös. Vähän niin kuin sokerin kohtuukäyttö. Sokeri ei varsinaisesti ole terveellistä, mutta harva meistä luopuu kokonaan pullasta, karkista tai limpparista. Satunnaisesti kohtuullisina annoksina käytettyinä näillä on äärimmäisen vähän merkitystä terveyden kannalta.

Päihteiden käyttäjät voidaan siis karkeasti jakaa kahteen ryhmään: Niihin, joille se on ongelma ja niihin, joille se ei ole ongelma. Tästä päästään nykyisen lainsäädännön järjettömyyteen.

  1. Me voimme rankaista ihmisiä joille päihteet eivät ole ongelma – mutta miksi meidän niin pitäisi tehdä? Miksi käyttää verovaroja siihen, että estämme ihmisiä käyttämästä päihteitä jos niistä ei aiheudu heille ongelmia?

  2. Me voimme rankaista ihmisiä jotka ovat riippuvaisia päihteistä. He eivät yleensä tahtoisi olla riippuvaisia päihteistä, eikä rangaistuksilla ole heidän päihteidenkäyttöönsä erityisemmin vaikutusta. Yleensä päihderiippuvainen tarvitsee päihdekuntoutusta ja mielenterveyspalveluita.

Tässä toisessa ryhmässä korostuvat ihmiset joille on muutenkin kasautunut elämässä haasteita: Mielenterveysongelmia, köyhyyttä, yksinäisyyttä, työttömyyttä… Päihderiippuvuutta ilmenee kaikissa sosioekonomisissa luokissa, mutta sen seuraukset ovat usein vakavempia mitä heikommalla ihminen muutoin on. Jos ei ole varaa yksityiseen terveydenhoitoon tai ei ole hyvää sosiaalista verkostoa, on addiktion karistaminen haastavampaa.

Päihteiden kriminalisaatio osuu myös vahvemmin heikossa asemassa oleviin. Suurituloiselle rikesakko hallussapidosta tai käytöstä on helppo maksaa, pienituloiselle se voi tarkoittaa luottohäiriömerkintää. Suurituloisella riittää omat rahat vähän suurempaankin päihteiden kulutukseen, pienituloisella tulee nopeammin vastaan taloudelliset vaikeudet rahan mennessä päihteiden käyttöön: Vuokra jää maksamatta, ruokaa ei ole ja houkutus siirtyä pelkästä käyttäjästä huumeiden myyjäksi kasvaa nopeasti. Huumeiden myynnistä ja välittämisestä rankaistaan käyttöä ja hallussapitoa ankarammin. Oma lukunsa on ulkomaalaiset: Huumeiden kanssa tekemisiin joutunut suomessa kasvanut nuori voidaan karkottaa kotimaahansa. Tämä tarkoittaa moninkertaista rangaistusta rikoksesta, jossa ei varsinaisesti ollut uhria: Kenenkään koskemattomuutta ei olla loukattu, eikä kenenkään omaisuutta viety.

Päihteiden dekriminalisointi tuskin lisäisi päihteiden kokonaiskäyttöä merkittävästi. Kannabiksen laillistaminen tarkoittaisi sitä, että paitsi käytön ja hallussapidon salliminen, niin sen valvottu myyminen laillistettaisiin samaan tapaan kuin alkoholi ja tupakka. Tämä veisi rahavirtoja pois järjestäytyneestä rikollisuudesta ja toisi veroeuroja valtion kirstuun, jolla voitaisiin sitten tarjota hoitoa päihderiippuvaisille. Järjestäytyneen rikollisuuden resurssien väheneminen olisi monella tapaa suotuisaa kehitystä.

Humaanimpi päihdepolitiikka auttaisi päihteidenkäyttäjiä, vähentäisi järjestäytynyttä rikollisuutta ja toisi johdonmukaisuutta nykytilanteeseen nähden.

 

saganyren
Piraattipuolue Espoo

Piraatti, feministi ja teekkari. Arvoihin kuuluu yhdenvertaisuus, avoimuus ja välittäminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu