Seksuaalisen väkivallan ehkäisemisestä

Päivitys 24.02.2019: Saga esiintyi aiheen tiimoilta paneelikeskustelussa AlfaStudiossa.

Viimeksi kun otin kantaa maahanmuuttajien seksuaalirikoksiin, kirjoitin maahanmuuttopolitiikasta. Lupasin, että puhutaan rikollisuuden ehkäisystä seuraavassa blogauksessa. Sen kirjoituksen jälkeen on tullut julkisuuteen vielä muutama uusi epäilys ulkomaalaisten tekemistä seksuaalirikoksista ja mediakierrokset ovat kasvaneet.

Minusta on todella hyvä, että puhutaan seksuaalirikollisuuden ehkäisemisestä. Toisaalta tämä aihe on minulle vaikea, erittäin henkilökohtaisista syistä. Uutisointia ja some-keskustelua on ajoittain hyvin ahdistavaa seurata. Ahdistuksen voisi purkaa kahteen osaan, jotka voivat tuntua osin keskenään ristiriitaisilta. 1. Miksi kukaan ei ole välittänyt minuun kohdistuneista rikoksista samalla raivolla? 2. Myötätunto uhreja kohtaan mediamyllytyksen keskellä: Teini-ikäisille on raskas paikka, kun heidän intiimiasiansa tulevat koko kansan riepoteltaviksi. Samanaikaisesti siis pieni tyttö sisälläni katsoo kateellisena vierestä, että miksi minä en saa, ja toisaalta olen tietoinen siitä, etten todellakaan olisi halunnut omalle kohdalleni vastaavaa.

Olen viime päivien aikana ensimmäisiä kertoja puhunut osasta omalle kohdalle osuneista tapahtumista julkisesti. Kokeilin kepillä jäätä. Totesin, että en taida pystyä tämän enempään. En ole vielä valmis. Avasin suuni kuitenkin tärkeästä syystä, jonka käsittelen nyt tässä heti alta pois: Muistetaanhan kaiken tämän keskellä olla sanomatta seksuaalirikollisten uhreista, että nyt heidän elämänsä on pilalla. Tämä on varsin haitallinen viesti rikoksesta toipuvalle herkälle nuorelle ihmismielelle jolla saattaa olla paljon muitakin murheita elämässä. Seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen ei pilaa ketään, eikä tuomitse uhria ikuisesti rikkinäiseksi. Useimmalla on mahdollisuus toipua. Toipumiselle tärkeä elementti on toivo. Minä haluan sanoa, että myös vakavien seksuaalirikosten uhrit voivat toipua ja eheytyä ja viettää onnellista elämää. Jos sinä tai läheisesi kamppailette väkivallan nostattamien vaikeiden tunteiden kanssa, muistakaa, että olette arvokkaita ja vahvoja ja resilienttejä. Jos mäki käy yksin liian jyrkäksi, apua on saatavilla. Ette ole yksin.

Seksuaalisen väkivallan uhrina minä olen vuosien varrella pyrkinyt ottamaan selvää, että minkälaiset tekijät johtavat väkivaltaan ja miten sitä voisi ehkäistä, sekä yksilöllisellä että yhteiskunnallisella tasolla. Minulle olisi äärimmäisen tärkeää, että mahdollisimman suuri osa rikoksista saataisiin ennalta ehkäistyä. Jälkien korjaaminen on inhimillisesti tuskallista ja kallista. Kostotoimenpiteet eivät saa tehtyä tekemättömäksi. Katsotaan mitä asiantuntijat sanovat:

Anna Kontula, sosiologi:

  1. On selvitettävä, mitä on jo tehty oikein – näyttää nimittäin siltä, että niin raiskaukset kuin lasten seksuaalinen hyväksikäyttökin ovat vuosien myötä vähentyneet. Itse veikkaan, että kehityksen taustalla on useita syitä: lisääntynyt ymmärrys ja keskustelu seksuaalisesta väkivallasta, perusopetuksen oikeuskasvatus, nuorten vähentynyt alkoholin kulutus, yleinen yhteiskunnan rauhoittuminen ja elintason nousu. Tästä on hyvä jatkaa.

  2. On tehtävä töitä asenteiden eteen. Vaikka paljon on vuosikymmenten mittaan muuttunut, edelleen on helppo löytää puheenvuoroja, joissa seksuaalista väkivaltaa vähätellään ja/tai sen uhreja syyllistetään (paitsi silloin, kun tekijä on maahanmuuttaja). Tämä on tärkeä taustasyy sille, miksi niin moni uhri jättää ilmoituksen tekemättä.

  3. On laskettava ilmoittamiskynnystä. Varmimmin se tapahtuu huolehtimalla, että seksuaalisesta väkivallasta ilmoittaminen ei tarkoita rangaistusta uhrille. Nykyisellään jo pelkästään oikeusprosessin kesto ja muoto ovat uhrille niin raskaita, että monet jättävät rikosilmoituksen tekemättä. Poliisin ja oikeuslaitoksen resursseja on parannettava ja kohdennettava siten, että prosessit eivät veny vuosikausia.

  4. Seksuaalista väkivaltaa kokeneiden tukipalvelut tulisi saattaa valtakunnallisesti kysyntää vastaavalle tasolle.

  5. Seksuaalirikoslainsäädäntö kaipaisi kokonaisuudistusta, mutta mikäli siihen ei ole valmiutta, on nykyistä säätelyä selkiytettävä pienin askelin. Raiskauksen kriminalisointi avioliitossa, seksuaalisen häirinnän kriminalisointi ja raiskauksen siirtäminen kokonaan yleisen syyttäjän alaiseksi ovat olleet hyviä osauudistuksia. Seuraava askel lienee suostumuksen puuttumisen kirjaaminen raiskauksen tunnusmerkistöön.

  6. On käynnistettävä monialainen ohjelma verkkoriskien hallitsemiseksi. Verkosta on tullut keskeinen kontaktialusta, ja tiedetään, että sen kautta tapahtuu paljon myös seksuaalista häirintää ja yhteydenottoja lapsiin hyväksikäyttötarkoituksessa. Muutos on tapahtunut niin nopeasti, että tavanomaiset lasten suojelumekanismit (vanhempien valvonta, sosiaaliset normit, koulujen valistus, lainsäädäntö) eivät ole pysyneet perässä.

Ruotsin hallitus heidän Samtyckeslagenista:

Ruotsissa hallitus perustelee lakia kahdella keskeisellä hyödyllä. Ensimmäinen on juuri yhteiskunnallinen viesti. Samtyckeslagen voisi ehkäistä raiskauksia, kun vapaaehtoisuuden ja suostumuksen merkityksestä keskusteltaisiin. Ruotsin suunnitelmissa onkin lainmuutosta tukeva valistuskampanja.

Dont offend, projekt dunkelfeld:

Experience since the launching of the Berlin Prevention Project “Dunkelfeld” in 2005 demonstrates that many people with sexual attractions to children and early adolescents can be motivated to make use of therapeutic support so as to avoid committing sexual offenses against children and/or early adolescents. The same goes for the consumers of child sexual abuse images (so-called child pornography). A cure in the sense of a resolution of the child-related sexual impulses is not possible according to the current state of scientific knowledge. Therefore, the therapeutic objective lies in working on the degree of responsibility taken on in critical situations. The experience of the Prevention Network demonstrates that, through therapy, it is possible for instance to increase the participants’ ability to empathize with and take the perspective of a potential victim, as well as to increase their sexual control and self-efficacy. For those affected, the therapy leads to an improved quality of life and allows them to responsibly deal with their sexual preference, thus effecting a psychological stabilization. Additionally, it is possible to dramatically reduce attitudes and patterns of behavior that make offending more likely, sometimes with pharmaceutical support, thus preventing sexual offending and the consumption of child sexual abuse images.

Väestöliiton turvataidot lapsille:

Katso ja tulosta juliste täältä.
 

Tässä on kolme erilaista säiettä havaittavissa:

  1. Asenneilmapiiri: Sosiaalinen kontrolli on tärkeä elementti rikollisuuden kitkemisessä. Mitä selkeämmäksi tehdään seksuaalisen väkivallan tuomittavuus, sitä suurempi kynnys ihmisillä on tehdä sitä. Asenneilmapiiriin voidaan vaikuttaa sekä lainsäädännöllä, että kattavalla seksuaalikasvatuksella. Lainsäädäntö ohjaa julkista keskustelua ja asettaa riman. Seksuaalikasvatusta tarvitaan lainsäädännöstä kertomiseen ja käytännön taitojen opettamiseen.

  2. Ennaltaehkäisevä hoito pedofiileille: Suomessa SeriE hanke on ensimmäinen laatuaan, maailmalla kokemuksia on jo jonkun verran. Kaikki pedofiilit eivät hyväksikäytä lapsia, eivätkä kaikki lapsia hyväksikäyttävät ole pedofiilejä, mutta ennaltaehkäisevä hoito pedofiileille on silti tärkeä osa kokonaiskuvaa. Aiemmin hoitoa on saanut vasta rikoksen tehtyään.

  3. Lasten turvataidot: Suomessa käydään vielä tänäkin päivänä jonkun verran keskustelua siitä, että onko lapsilla oikeutta keholliseen itsemääräämisoikeuteen. Mitä paremmin lapsi tuntee ja tietää oikeutensa sanoa EI kosketukselle, sitä paremmin hän pystyy säikäyttämään potentiaalisen hyväksikäyttäjän jättämään hänet rauhaan. Kyky säilyy aikuisiälle myös: Mitä paremmin lapset ovat sisäistäneet itsemäärämisoikeuden käsitteen, sen paremmin he osaavat asiasta viestiä puolin ja toisin myös aikuisina. Monet nuoret tuntuvatkin pitävän suostumusperustetta lainsäädännössä helppona nakkina: Jos et ole varma haluaako toinen seksiä, sitä voi aina kysyä suoraan.

Näiden lisäksi on perusteltua tutkia seksuaalisen väkivallan tuomioiden kovuutta. Moniin muihin rikoksiin verrattuna suomessa saa lyhyitä, kevyitä ja usein ehdollisia tuomioita seksuaalisesta väkivallasta. Tämä on pitkään sotinut kansan oikeustajua vastaan. Itä-suomen hovioikeus on tehnyt itsensä tunnetuksi päästämällä tuomittuja ehdollisella vetoamalla tuomitun työ- tai perhetilanteeseen. Tuomitun vakituinen työpaikka ei kuitenkaan ole rikosta lieventävä seikka. Tavoitteena tulee kuitenkin olla väkivallan ennaltaehkäisy, joten kaipaisin vielä jonkunlaista painavaa faktaa: Toimivatko pitkät tuomiot? Pitäisikö muista rikoksista määrättäviä tuomioita lyhentää, vai seksuaalisesta väkivallasta langetettavia tuomioita pidentää? Vähintäänkin asiasta pitää keskustella.

Lopuksi: Miksi niin monet nyt kirjoittavat, että suomalaisetkin raiskaa? Onko tämä uhrien vähättelyä?

Minä en ainakaan kiistä ulkomaalaisten suhteellisen suurta osuutta seksuaalisen väkivallan tekijöinä. Suomessa, kuten monessa muussakin länsimaassa, on rikollisuusaste laskenut monta kymmentä vuotta. Tämä on hieno saavutus. Se on ollut meille mahdollista rauhan ja taloudellisen hyvinvoinnin kautta. Mutta tämä ei tarkoita, että seksuaalinen väkivalta olisi meillä tuntematonta tai uutta. Nämä tekomuodotkaan eivät ole mitään erityisen vieraita. Samaa tuttua tarinaa. Monesta meistä tuntuu loukkaavalta, että laaja yleisö kiinnostuu ilmiöstä vain silloin, kun tekijä on ulkomaalainen. Uhri voi tuntea tulleensa uudestaan hyväksikäytetyksi kun hänen tarinaansa käytetään maahanmuuttopoliittisiin tarkoituksiin.

Ja hei – siinä missä tekijöinä ulkomaalaiset ovat yliedustettuja, ovat he myös uhreina yliedustettuina. Ulkomaalaistaustaiset tytöt, naiset ja nuoret miehet joutuvat valitettavan usein seksuaalirikollisuuden uhreiksi. Olemme myös ulkoistaneet osan toiminnasta ulkomaille: Suomalaiset käyvät muun muassa Thaimaassa käyttämässä hyväkseen lapsia suomen lain ulottumattomissa. Keskustelussa siis keskitytään liian paljon valkoisen naisen suojelemiseen "muilta", liian vähän yhdenvertaisuuteen.

Me haluamme kitkeä seksuaalista väkivaltaa, emme edistää syrjintää tai ottaa käyttöön kollektiivisia rangaistuksia. Me haluamme tukea kaikkia uhreja, ei vain niitä, jotka sopivat omiin tarkoituksiimme.

Jarna Rintaniemi toteaa:

2000-luvun taitteessa paljastui, että lestadiolaisliikkeen parissa oli tapahtunut useita seksuaalirikoksia. Uhreina oli alaikäiset lapset, tekijöitä oli yhteensä montakymmentä. Monet tekijöistä olivat liikkeen johtohahmoina toimineita saarnaajia ja yksittäisiä tekoja koko vyyhdessä oli montasataa. Suurimmasta osasta ei oltu koskaan ilmoitettu viranomaisille, koska liikkeen sisällä oli tietoisesti ja johdonmukaisesti salattu kyseiset tapaukset. Tuomitsiko kristityiksi itseään nimittävät kansanedustajat nämä teot? Tehtiinkö lakimuutoksia ja pidettiinkö valtakunnallisia kriisipalavereita? Ei. Miksi? Koska tekijät oli suomalaisia.

Viime syyskuussa uutisoitiin Sörkan vankilan entisestä vartijasta, joka oli kolmen vuoden ajan käyttänyt hyväksi ja raiskannut neljää eri uhria, jotka oli kaikki alaikäisiä.

Marraskuussa uutisoitiin 51-vuotiaasta sotkamolaisesta miehestä, joka oli käyttänyt seksuaalisesti hyväksi 11-13 vuotiaita lapsia. Ensimmäisen uhrin kohdalla sukupuoliyhteyksiä oli kahden vuoden aikana ainakin 30 ja niiden aikana käytettiin väkivaltaa, uhri oli sidottu, hänen suuhunsa oli tungettu suukapula ja teon yhteydessä tuomittu otti myös valokuvia uhreistaan. Myös toiseen uhriin oli kohdistunut useita tekoja, joissa käytettiin väkivaltaa.

Joulukuussa uutisoitiin keissistä, missä tekijä oli 23-vuotias kantasuomalainen mies, seksuaalisen hyväksikäytön uhreja 11 ja yksittäisiä rikoksia ainakin 48. Uhreista nuorin oli 6-vuotias , vanhin 13-vuotias.

Toitotettiinko näitä iltapäivälehdissä viikkotolkulla? Missä oli hallituksen hätäkokoukset? Annettiinko koko kunnalle kriisiapua ja rukoiltiinko kirkoissa uhrien puolesta. Ei. Miksi? Koska tekijät oli suomalaisia.

On ihan paskapuhetta, että nyt oltaisiin niin kovasti huolissaan nimenomaan tyttöjen ja naisten turvallisuudesta, kun ketään ei ole aihe aiemmin kiinnostanut. Seksuaalirikosten tekijöistä yli 75% on edelleen kantasuomalaisia ja seksuaalista ahdistelua, -hyväksikäyttöä ja -väkivaltaa on uhritutkimusten mukaan kokenut valtaosa tytöistä ja naisista. Kyllä tämä raiskauskulttuuri on ollut ja voinut hyvin jo pitkään ennen pakolaiskriisiä.

 

saganyren
Piraattipuolue Espoo

Piraatti, feministi ja teekkari. Arvoihin kuuluu yhdenvertaisuus, avoimuus ja välittäminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu