Saga Nyrén Piraatti. Feministi. Aktivisti.

Päivähoidossa piilee yhdenvertaisuuspommi

  • [Kuvassa lapsen kädet kuvattu ylhäältä, pöydällä piirustuksia ja kyniä. Lapsi värittää enkeliä.]
    [Kuvassa lapsen kädet kuvattu ylhäältä, pöydällä piirustuksia ja kyniä. Lapsi värittää enkeliä.]

Päivähoidossa piilee vakava yhdenvertaisuusongelma. Sellainen, mitä en usko, että kukaan ikinä hyväksyisi perusopetuksessa.

Suomalaista peruskoulua pidetään malliesimerkkinä tasa-arvosta opetuksessa. Suomalainen varhaiskasvatus nauttii myös korkeaa luottamusta. Ammattimainen varhaiskasvatus oli historiansa alussa sosiaalipalvelu: Lastentarhat olivat työläisväestön lapsia varten, ettei heidän tarvitsisi olla koko päivää yksin kotona äitien käydessä töissä. Nykyään miellämme varhaiskasvatuksen enemmän opetuksen piiriin sijoittuvana toimintana. Useimmat lapset osallistuvat ammattilaisten järjestämään varhaiskasvatukseen. Jotkut päivähoidon, toiset avoimen varhaiskasvatustoiminnan kautta. Lähes kaikki käyvät nykyään velvoittavaksi säädetyn esikoulun.

Suomalainen päivähoito on vahvasti subventoitua, mikä tarkoittaa sitä, että lasten vanhemmat maksavat vain pienen osuuden todellisista kustannuksista. Osa päiväkodeista on kunnallisia päiväkoteja ja osa yksityisiä, mutta molemmat saavat yhteiskunnan tukia siten, että vanhempien maksettavaksi jää useimmiten jotain nollan ja neljänsadan euron väliltä. Yhteiskunnan tuen on tarkoitus mahdollistaa lasten yhdenvertainen osallistuminen varhaiskasvatukseen, mutta päiväkotien jako kunnallisiin ja yksityisiin johtaa yhdenvertaisuuden kannalta vaikeaan tilanteeseen.

Sinä vuonna kun lapsi täyttää seitsemän vuotta, alkaa oppivelvollisuus. Monella koululla on yhä tänä päivänä paikan päällä ilmoittautumistilaisuus, johon saavutaan yhdessä lapsen kanssa. Monella vanhemmalla voisi suu loksahtaa auki ja viha nousta pintaan jos tähän tilaisuuteen pitäisi tuoda tiedot omasta työtilanteestaan ja tuloistaan. Mikäli töitä ja tuloja ei ole tarpeeksi, lapsi ohjattaisiin eri kouluun.

Yhteen kouluun kerättäisiin lapsia pienituloisista perheistä. Sellaisista, joissa vanhemmat ovat vielä opiskelijoita, tai he ovat työttömiä, tai ehkä toisella vanhemmalla on vakava sairaus. Yksinhuoltajien lapset, totta kai. Tähän kouluun otettaisiin myös ne lapset joilla on kehitysviiveitä tai jokin muu syy tarvita erityistä tukea esimerkiksi avustajan muodossa. Pakolaisperheiden lapset ohjattaisiin tänne.

Toiseen kouluun otettaisiin pääasiassa lapsia perheistä joissa on kaksi työssäkäyvää vanhempaa. Keskiluokkaiset ja siitä ylöspäin. Tässä koulussa olisi vain vähän ulkomaalaisia, ja he olisivat kaikki ylemmistä sosioekonomisista luokista: Heillä olisi korkeasti koulutetut Suomeen töiden perässä muuttaneet vanhemmat ja kaksi autoa. Kenelläkään tässä koulussa ei olisi mitään erityistä tuen tarvetta: Vain terveet ja hyvinvoivat lapset otetaan vastaan. Mikäli vanhemmat menettävät työpaikkansa, tulee avioero tai lapsella diagnosoidaan erityisen tuen tarve, pitää vaihtaa sinne ensimmäiseen kouluun.

Useimmille meistä tämä kuulostaa aivan kestämättömältä. Ei näin saa tehdä! Miksi me sitten hyväksymme asetelman päivähoidon osalta? Miksi me systemaattisesti ohjaamme hyvinvoivat kahden vanhemman perheiden lapset eri päiväkoteihin kuin heikommassa asemassa olevat?

Tarkastellaan mitkä tekijät johtavat päivähoidon eriytymiseen:

  1. Yksityisen hoidon tuki ja erityisesti yksityisen hoidon tuen hoitolisä

  2. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen

  3. Erityisen tuen tarjoaminen vain kunnallisissa yksiköissä

  4. Joissakin kunnissa palvelusetelien ehdot

Yksityisen hoidon tuki

Tämä tuki on tarkoitettu sitä varten, että vanhemmat voisivat valita myös yksityisen päivähoitomuodon lapselleen. Tukea saa perhepäivähoitajalle, päiväkodille tai kotiin palkattavalle hoitajalle. Tuki muodostuu kelan maksamasta hoitorahasta (172,25€), useimpien kuntien maksamasta kuntalisästä sekä kelan maksamasta tulosidonnaisesta hoitolisästä (144,85€).

Kuntalisän määrään saattaa vaikuttaa sekä lapsen ikä että valittu päivähoitomuoto. Esimerkiksi Helsingissä tukea maksetaan päiväkotihoitoon 600€/340€, perhepäivähoitoon 320€/160€ ja hoitajalle kotiin 500€/160€ (alle 3v lapsi/yli 3v lapsi). Tuissa heijastuu pienten lasten suuremmat hoitokustannukset ja toisaalta ohjausvaikutus: Pienemmille lapsille tuen määrä on suhteellisesti suurempi perhepäivähoitajan ja työsuhteisen kanssa, isompia lapsia ohjataan suurempiin ryhmiin päiväkoteihin.

Yhdenvertaisuusongelma syntyy tulosidonnaisesta hoitolisästä: Sen skaala on 0-144,85€. Kunnallisella puolella maksuhaitari kulkee lain mukaan maksimissaan 0-289€, eli tuplasti laajempi haitari kuin mitä yksityiselle puolelle.

Monesti yksityiset päiväkodit laskevat maksunsa siten, että Kelan hoitorahan ja kunnan maksaman kuntalisän päälle tulee vanhempien maksaa omavastuuosuus joka on samaa kokoluokkaa kuin mitä kunnallisella puolella maksetaan.

Käytetään Helsinkiä esimerkkinä. Helsingin kaupungin sivuilta löytyy laskuri jolla voi arvioida asiakasmaksun määrää. Kelan sivuilta puolestaan löytyy laskuri jolla voi arvioida asiakasmaksun suuruutta. Esimerkkiperheessä numero 1 on yksinhuoltaja jolla on lapset 1,5v ja 4v, kuukausipalkka on 2500€. Esimerkkiperheessä numero 2 on kahden työssäkäyvän vanhemman perhe joilla on yksi lapsi joka on täyttänyt 3 vuotta, ja yhteenlaskettu kuukausitulo on 8500€. Yksityinen päiväkoti veloittaa hoidosta 1052,25€ alle 3-vuotiaasta lapsesta ja 792,25€ yli 3-vuotiaasta lapsesta.

 

                      Yksityinen            Kunnallinen

Perhe 1         471,46€              0€                

Perhe 2         280€                   290€            

 

Esimerkkiperheiden kohdalla suurituloisemmalle yksityinen päivähoitopaikka tulee jopa edullisemmaksi kuin kunnallinen. Mikäli myös toisella perheellä olisi toinen päivähoitoikäinen lapsi, tulee kunnallinen edullisemmaksi jos yksityinen hoitopaikka ei myönnä sisaruslisää: Yksityinen maksaa 560€/kk ja kunnallinen 435€. Ero yksityisen ja kunnallisen välillä on tällöin 125€/kk kun se pienituloisella yksinhuoltajalla on yli 471,46€.

Yksityisen hoidon tuen hoitolisä on siis jyrkempi leikkuri kuin kuntien asiakasmaksujen porrastus. Tämä malli ohjaa hyvätuloisia perheitä yksityisille tuottajille ja pienituloisia kunnalliselle. Ero korostuu etenkin silloin, kun perheessä on useampi alle kouluikäinen lapsi, sillä suurin osa kunnista ei yksityisen hoidon tuen kuntalisässään lainkaan huomioi sisarusten olemassaoloa. [1]

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen

Subjektiivisella päivähoito-oikeudella tarkoitetaan sitä, että lapsella on oikeus hoitopaikkaan vanhemmistaan riippumatta. Vuodesta 1996 aina vuoteen 2016 asti oli kaikilla alle kouluikäisillä lapsilla subjektiivinen päivähoito-oikeus ilman rajauksia (poislukien ympärivuorokautisen hoidon, johon on oikeus vain vanhempien vuorotyön perusteella) mutta nykyinen hallitus rajoitti sitä siten, että vanhempien tuli osoittaa hoidon tarve mikäli lapselle haluttiin enemmän kuin 20 tuntia viikossa hoitoa. Perusteita hoidolle ovat työt ja opinnot jotka matkoineen vievät yli 20 tuntia viikossa. Poikkeuksia on voitu tehdä mikäli sille on katsottu olevan lapsen etuun liittyviä muita perusteita: Esimerkiksi vanhemman sairaus tai lapsen kuntoutustarve joka toteutuu parhaiten päivähoidossa.

Miksi tämä eriarvoistaa? Siksi, että yksityisillä päivähoitoyksiköillä ei ole varaa ottaa osa-aikaisia lapsia. Mikäli päiväkoti on yrityksen ylläpitämä, on sen tarkoitus tuottaa voittoa. Voittoa saa parhaiten kokoaikaisista lapsista: Yksityisen hoidon tuki puolittuu Kelan puolelta mikäli lapsi ei ole oikeutettu täysiaikaiseen hoitoviikkoon. Vanhempien pitäisi omasta pussistaan maksaa erotus. Koska näissä perheissä yleensä on kyse siitä, että vanhempi on työtön tai hoitaa sisarusta kotona, vain suurituloisilla on varaa maksaa erotus. Päiväkodin kustannukset eivät merkittävästi laske muutaman lapsen puolipäiväsyydellä, sillä harvoin on mahdollista sopia hoitopäivien ajat limittäin.

Siispä vain osa-aikaiseen hoitoon oikeutetut lapset pakkaantuvat kunnallisiin yksiköihin, joilla on velvollisuus ottaa vastaan kaikki lapset. Yksityiset taas valikoivat ne tuottavimmat lapset.

Monet kunnat ovat myös päättäneet olla rajoittamatta päivähoito-oikeutta, mutta tämä koskee vain kunnallista hoitoa: Kelan hoitoraha ja hoitolisä puolittuvat, eikä tätä puolittumista olla huomioitu kuntalisissä. Ohjausliike on selvä, lapset joita rajaus koskee ohjataan kunnalliselle - joissakin heillä on oikeus kokopäiväiseen hoitoon, toisissa vain puolipäiväiseen.

Erityisen tuen tarjoaminen vain kunnallisissa yksiköissä

Monessa kunnassa on tehty periaatepäätöksiä, että mikäli lapsi tarvitsee avustajaa, pienryhmää tai muuta jatkuvaa erityistä tukea päivähoitoarkeensa, toteutuu tämä vain kunnallisissa yksiköissä. Yksityiset päiväkodit eivät saa lisäresursseja käyttöönsä. Erityisryhmien kannalta on ymmärrettävää, että nämä keskitetään tiettyihin päiväkoteihin, mutta kaiken muun mahdollisen tuen epääminen ellei lapsi osallistu kunnalliseen hoitoon johtaa siihen, että yksityisille jäävät helpot ja terveet lapset, kunnallisiin yksiköihin päätyvät kaikki ne, joilla edes epäillään tuen tarvetta.

Palvelusetelien ehdot

Monessa kunnassa on pyritty korjaamaan yksityisen hoidon tuen puutteita palveluseteleillä. Palvelusetelin arvo määräytyy samalla perusteella kuin kunnallisen hoidon asiakasmaksu, eli se pyrkii erityisesti korjaamaan kohdan 1 aiheuttamia yhdenvertaisuusongelmia. Kuitenkin jo ennen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista jotkut kunnat ovat rajoittaneet palvelusetelien käyttöä, esimerkiksi Seinäjoen tapaan: “ Palveluseteliin ei kenelläkään ole subjektiivista oikeutta. Kaupunki voi päättää kenelle se antaa palvelusetelin. Seinäjoen kaupunki on päättänyt, ettei oikeutta seteliin ollenkaan ole, elleivät vanhemmat/vanhempi opiskele täysipäiväisesti tai käy töissä.” [2]

Nyt päivähoito-oikeuden rajaamisen jälkeen lienee todennäköistä, että monessa muussakin kunnassa on rajoitettu palvelusetelin käyttöä koskemaan pääasiassa täysiaikaista työtä tekeviä. Työssäkäyvien pienituloisten osalta tilanne palvelusetelin myötä voi toki helpottaa. [3]

Miten tästä eteenpäin?

Kaikista yksinkertaisimmat muutokset jotka helpottaisivat nykytilannetta olisi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksen poistaminen, sekä yksityisen hoidon tuen hoitolisän yhtenäistäminen päivähoidon asiakasmaksujen kanssa. Näiden lisäksi tulisi pohtia Kelan hoitorahan ja kuntalisien suhdetta. On selvää, ettei 172,25€ hoitoraha vastaa lainkaan kustannuksia lapsen kokoaikaisesta päivähoidosta. Eri kuntien väliset erot voisivat kaventua sillä, että hoitorahan määrää nostettaisiin.

Päätöksenteon prosessien miettiminen olisi jatkossa tärkeää. Kun suunnitellaan kansalaisille ja kuntalaisille palveluita, tulee pitää mielessä palveluiden loppukäyttäjien näkökulma. Yritysmaailmasta tuttuja termejä kuten asiakaskeskeinen suunnittelu ja palvelumuotoilu kannattaa soveltaa myös valtion ja kuntien maksamiin palveluihin.

Näiden termien lisäksi toivoisin, että yhä useammin pidettäisiin mielessä myös tämä:

Yhdenvertaisuus.

 

Viitteet:

1. Poikkeuksena muun muassa Espoo on ottanut käyttöön sisaruslisän jonka saa erillisellä hakemuksella mikäli päivähoidon tuottaja laskee vanhemmilta perittävää maksua vastaavasti sisaruslisän verran.

2. http://www.seinajoki.fi/material/attachments/seinajokifi/paivahoitojakoulutus/varhaskasvatus/varhaiskasvatuksenlomakkeet/9PMmTM4Bn/Varhaiskasvatuksen_palvelusetelin_saantokirja.pdf sivu 3

3. Palvelusetelit kohtelevat sitten palveluiden tuottajia eriarvoisesti. Sopimukset suosivat suuria ketjuja. Pienet paikalliset yritykset ja yhdistykset jäävät usein näiden sopimusten ulkopuolelle.

Linkkejä ja lisälukemista:

https://www.kela.fi/yksityisen-hoidon-tuki-maara-ja-maksaminen

https://www.hel.fi/helsinki/fi/kasvatus-ja-koulutus/paivahoito/yksityinen-paivahoito/yksityisen-hoidon-tuki

https://www.hel.fi/helsinki/fi/kasvatus-ja-koulutus/paivahoito/paivahoitomaksut/maksuarviolaskuri/?buttonName=&familyIncome=2500&familySize=3&fulltime=fulltime&daysoff=0&submitButton=Laske

https://www.kela.fi/laskurit

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Hieno ja selkeä kirjoitus avaten kupletin juonen. Sanon juonen siksi, että uskon tämän eriarvoistamisen olleen osan tavoite eikä mikään vahinko.

Tämä sama pätee nimittäin myös keskusteluissa olleisiin vanhusten palveluihin sekä myös soten myötä terveydenhoitoon. Näiden palvelusetelimallien kautta on syntymässä turisti- ja bisnesluokka palveluihin ja yksityiset haluavat asiakkaikseen toki sellaisia, joilla on esimerkiksi varaa maksaa lisäpalveluista pelkä setelin lisäksi.

Kirjoitin joku aika sitten blogin Palvelusetelimallien eriarvoistava vaikutus.

http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26...

Onko tavoitteena se, että hyvätuloisten perheiden lapset saavat edullisemmin ostettua yksityisen päiväkotipaikan palvelusetelin avulla? Tuleeko meille jatkossa yhä suurmpi määrä päiväkoteja, joihin on varaa vain "hyvien" perheiden lapsilla? Saavatko he siten merkittävästi parempaa varhaiskasvatusta?

Onko tämä tämä ensimmäinen merkittävä askel kohti yksityisen varhaiskasvatuksen ja kenties tulevaisuudessa jopa opetuksen nousua Suomessa? Perinteisesti kunnat ovat pääosin tarjonneet samankaltaista varhaiskasvatusta ja opetusta lapsesta lukioon.

Vaikuttaa silti, että jotkut tahot haluavat luoda eriarvoisuutta myös lasten kohdalla. Hienojen mainospuheiden taustalla on kenties piiloagendalla jotain aivan muuta.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Kiinnittäisin myös huomion vammaisten palveluihin.

Käyttäjän saganyren kuva
Saga Nyrén

Tämä on tärkeä! Vanhusten hoitoon liittyvässä blogissa mainitsinkin, että jaloilla äänestäminen toimii vain silloin kun on ne jalat. Vaikeasti kehitysvammaisilla ei käytännössä ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa omiin palveluihinsa, ja nykyinen kilpailuttamisjärjestelmä painottaa hintaa jatkuvuuden ja toimivuuden sijaan.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Lisäisin ongelmiin myös noiden tukien aiheuttaman palkkakuopan, mikä osaltaan jyrkentää pienituloisten yksinhuoltajien palkkakuoppaa.

Tällä hetkellä lapset vaikuttavat ainakin työmarkkinatukeen/toimeentulotukeen, asumistukeen, elatusapuun/elatustukeen ja päivähoitomaksuihin. Nyt yksinhuoltajan ei kannata tehdä töitä jos palkka ei ylitä 2500 €/kk.

Tietenkin se olisi aika kallista jos päiväkodeista tehtäisiin yhtä maksuttomia kuin kouluista. Ilmaisuuden myyminen olisi myös poliittisesti hankalaa, kun kasvatettaisiin muiden kuin pienituloisten käyttövarallisuutta.

Käyttäjän saganyren kuva
Saga Nyrén

Tämä on tuntunut omalla kohdallani vahvasti. Olen kahden lapsen yksinhuoltajana (avoliittoon vasta muutama kuukausi sitten) kokenut työssäkäynnin lähinnä kalliiksi harrastukseksi. Motivaattorina jatkaa töitä on kuitenkin se, että tulevaisuudessa pääsen todella hyville ansioille. Tämä välivaihe on raskasta, kun työssäkäyvänä tuntuu rahaa kuluvan enemmän, mutta käteen jää sama summa tai joskus vähemmänkin.

Saattaisin kallistua siihen, että pidetään päivähoidon asiakasmaksut mutta asumistuki pois ja perustulo tilalle. Terveydenhoidon asiakasmaksut myös pois - nekin osuvat pahiten useamman lapsen perheisiin ja pienituloisiin, sekä totta kai niihin joilla on kroonisia sairauksia ja vaivoja ja sen takia muutenkin vaikeampi pysyä arjessa pinnalla.

Käyttäjän SeijaKastari-Johansson kuva
Seija Kastari-Johansson

Kirjoituksesta käy hyvin ilmi, miten sekavaksi käytännöt ovat muotoutuneet tällä hetkellä.

Kunnat ovat alkaneet yhä enenevässä määrin ottaa käyttöön palveluseteleitä, ja jokainen kunta omilla ehdoillaan. Eriarvoisuudesta lapsiperheiden välillä ei olla niinkään puhuttu, sen sijaan käytäntöä "markkinoidaan" kunnan puolelta mahdollisuutena tehdä valintoja.

Palvelusetelien arvot ja ehdot ovat siis riippuvaisia kustakin kunnasta. Kunnnat hakevat säästöjä lakisääteisille palveluilleen...samalla tavalla kuin kilpailuttaessaan vanhuspalveluja. Alhainen palvelusetelin arvo säästää kunnan menoja ja palvelee näin kunnan taloutta, mutta tarkoittaa usein myös lisämaksua perheelle, jos valitsee yksityisen päiväkodin. Itse tiedän perheitä, joilla ei ole kymppiäkään ylimääräistä, joten he valitsevat vain ja ainoastaan halvimman vaihtoehdon. Toisille perheille ylimääräinen lisämaksu ei puolestaan ole aina niin merkittävä.

Itse olen tänä päivänä sitä mieltä, että meidän olisi hyvä ottaa mallia Ruotsista. Ruotsissa nousi vuosia sitten keskusteluun eriarvoisuus palveluntuottajien kesken, siis miksi kuntien omat yksiköt saivat suuremman kakun verovaroista omiin päiväkoteihin kuin yksityisten palveluntuottajien päiväkodit.

Ruotsissa käyty keskustelu palveluntuottajien eriarvoisesta kohtelusta puuttuu meiltä kokonaan.

Ruotsissa keskustelu johti siihen, että maa sääti lain, joka edellyttää jokaista kuntaa laatimaan selkeät perusteet sille, miten ja millä perustein verovaroja jaetaan eri palveluista mm päiväkodeille...siis kokopäivähoidosta, osapäivähoidosta, alle 3v, yli 3v...jne. Valtio ei siis puutu siihen, miten he omat perusteensa laativat, mutta edellyttää, että samat rahanjakoperusteet koskevat kaikkia palveluntuottajia - olipa kyse kunnan omasta päiväkodista tai yksityisestä,isosta tai pienestä yrityksestä/yhdistyksestä.

Lantin toinen puoli on se, että koska rahat jaetaan samoin perustein kaikille palveluntuottajille, ei kukaan saa ottaa lisämaksua perheiltä. Näin vanhempien lompakon paksuus ei ole se, jolla valinta tehdään.

On turha odottaa kuntien pystyvän jatkossa ottamaan takaisin sen, minkä ovat tällä tavoin yksityisille palveluntuottajille siirtäneet. Kysymys on siis siitä, hyväksymmekö erilaisia palveluntuottajia (kunta, yritykset, yhdistykset) tasavertaisina palveluntuottajina, joiden toimintaa rahoitetaan verovaroin samoin ehdoin, mutta jotka näin ollen joutuvat kilpailemaan todellisella laadulla.

Näin taattaisiin tasavertainen kohtelu lapsiperheille, kuin myös pienten yritysten kasvu alan ammattilaisille. Nyt kehitys on toisensuuntainen.

Käyttäjän saganyren kuva
Saga Nyrén

Tässä otinkin sivulauseessa kantaa palveluntuottajien eriarvoiseen kohteluun. Itse toimin pientä päiväkotia pyörittävän yhdistyksen puheenjohtajana. Palvelusetelit eivät meitä hyödytä, ja monessa muussakin isot ketjut jyräävät.

Käyttäjän RiikkaNieminen kuva
Riikka Nieminen

En ole itse perheellinen, joten tämä byrokratia vaati tosiaan näin tarkan avauksen, ennen kuin itsekin ymmärsin miten kaamea tilanne on.
Kiitos hyvästä tekstistä!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset