Saga Nyrén Piraatti. Feministi. Aktivisti.

Miksi emme puhu eläkkeistä?

  • Kuvassa oranssilla merkitty 9,4 mrd euroa valtion 55,5 mrd budjetista.
    Kuvassa oranssilla merkitty 9,4 mrd euroa valtion 55,5 mrd budjetista.

Eläkkeet ovat sosiaalietuus muiden joukossa, vaikka ne on totuttu näkemään täysin erillisenä asiana. Suurin osa nyt maksettavista eläkkeistä rahoitetaan tämänhetkisillä työeläkemaksuilla. Väestö ikääntyy, eikä meillä ole varaa pitää yllä nykyisenlaista järjestelmää. Asiaa tulee myös tarkastella yhdenvertaisuusnäkökulmasta. On ymmärrettävää, että palkkaa maksetaan ihmisille tuottavuuden mukaan. Ei ole eettisesti kestävää, että työuransa aikana hyvin ansainneille maksetaan kaiken lisäksi korkeita eläkkeitä.

Täytyy myös pitää mielessä, että tällä hetkellä eläkkeellä olevat eivät suinkaan ole itse maksaneet eläkkeitään, sillä Suomen eläkejärjestelmä on vain osittain rahastoiva. Työeläkemaksut olivat huomattavasti pienempiä aikaisempina vuosikymmeninä, ja pääasiassa eläkkeet rahoitetaan tällä hetkellä työtä tekevien palkoista veroluontoisina maksuina. Tämän takia usein toistettu mantra siitä, että jo maksussa olevia eläkkeitä ei voisi pienentää, ei ole ihan pätevä: Eläkkeet rahoitetaan tällä hetkellä työtätekevien maksuista, ei suinkaan eläkeläisten itse maksamista työeläkemaksuista.

Vanhuuseläkkeelle jäädessään ihmisellä on takana pitkä työura jonka aikana on voinut kerryttää omaisuutta. Eläkeläisillä ei myöskään yleensä ole alaikäisiä lapsia elätettävänä. Viimeisen vuosikymmenen aikana eläköityneet ovat myös hyötyneet aivan valtavasti asuntojen hintojen noususta, mikäli ovat omistusasumiseen kiinni päässeet. Kun resurssimme ovat rajallisia, on tarkasteltava kriittisesti kaikkia järjestelmiämme ja pohdittava sekä niiden tarpeellisuutta, että niiden oikeudenmukaisuutta. Pääsääntöisesti tulonsiirtojen tulisi kulkea vahvemmilta heikommille, ei heikommilta vahvemmille. Ja jos jostain pitää leikata, niin ei tulevaisuudesta: Investointien leikkaaminen johtaa heikompaan kehitykseen tulevaisuudessa, jolloin ollaan tulevaisuudessa entistä heikommassa asemassa. Tulevaisuudelta leikkaaminen on lyhytnäköistä ja johtaa huonoihin tuloksiin.

Pelkästään valtion budjetista suoraan maksettavat eläkemenot vuonna 2019 ovat 9,4 miljardia euroa. Tämä on lähes 17% valtion kaikista menoista. Summa on jaettu kahtia budjetissa. Noin puolet katsotaan valtiovarainministeriön kuluiksi, ja puolet sosiaali- ja terveysministeriön alaisiksi. (Lähde: Valtiovarainministeriö) Tämän lisäksi eläkevakuutusyhtiöiden kautta maksetaan yli 20 miljardia. Tästä summasta suurin osa tulee tällä hetkellä työssäkäyvien maksamista veronluontoisista eläkemaksuista, ja muutama miljardi rahastojen tuotoista. Ikäluokkien yhä kutistuessa on selvää, ettei ole kestävää rahoittaa eläkeläisten elintasoa työssäkäyvien verottamisen kautta.

Läntinen maailma on ehkä ensimmäistä kertaa historiassa siinä tilanteessa, että tämän hetken nuorilla sukupolvilla tulee olemaan heikompi elintaso kuin vanhemmillaan. Palkkatyön luonne on muuttunut, eikä kaikille enää riitä töitä. Omaisuus on kertynyt pääasiassa vanhemmille sukupolville. Monessa maassa (ja Suomi kuuluu tähän joukkoon) on asumisen hinta noussut valtavasti ja syö paljon suuremman osuuden tuloista kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Kun vakituista työtä on vaikea saada ja asuntojen hinnat pilvissä, on perinteinen keskiluokkaistumisen reitti oman asunnon ostamisen kautta kaventunut. Ikäluokat supistuvat, ja eläkkeiden maksutaakka kertyy yhä kapeammille harteille.

Samaan aikaan eläkkeellä olevilla on valtava poliittinen voima: Suuremmat ikäluokat ja korkea äänestysprosentti takaavat, ettei Suomessa uskalleta puhua eläkkeistä menoeränä. Julkisuudessa eläkeläiset esitetään heikompiosaisina, esimerkeiksi nostetaan pieni osa eläkeläisistä jotka ovat kansaneläkkeen varassa. Tähän ryhmään kuuluu esimerkiksi moni ikänsä maatilalla työtä tehnyt vanhempi nainen. Keskimääräinen kuukausieläke on kuitenkin noussut vauhdilla, eikä tämä mielikuva köyhästä ja yksinäisestä vanhuksesta pidä paikkaansa.

Samalla kun eläkemenot kasvavat hurjaa vauhtia, puhutaan siitä, miten ei ole rahaa siihen ja tähän tai tuohon. Toistan vielä: Pelkästään valtion budjetista maksetaan vuonna 2019 yhdeksän ja puoli miljardia euroa eläkkeitä. Tämä on enemmän kuin mikään muu yksittäiseksi kuluksi laskettava menoerä valtion budjetista. Enemmän, kuin mitä käytämme kuntien tukemiseen peruspalvelujen järjestämiseen. Enemmän, kuin mitä käytämme puolustusministeriöön, liikenne- ja viestintäministeriöön ja työ- ja elinkeinoministeriöön yhteensä.

Katsoin yksi päivä netissä pyörivästä laskurista, että minä pääsen eläkkeelle kun olen 71-vuotias. Mitä töitä silloin on tarjolla seitsemänkymppiselle? Ja kukakohan minun eläkkeeni maksaa? Minun palkastani neljäsosa menee TyEL-maksuihin, mutta luottamus siihen, että itse pääsisin eläkerahoista nauttimaan on hyvin pieni. Työn hinta nousee korkeaksi kun pitää maksaa korkea elintaso edellisille sukupolville. Tästä hyötyvät etenkin 40-luvulla ja 50-luvun alkupuolella syntyneet hyvätuloiset miehet ja pitempään elävät hyväosaiset naiset, jotka saavat maksetuille eläkemaksuille hyvää tuottoa.

Vanhuuseläkkeelle jääminen ei ole sellainen yllättävä elämäntapahtuma jossa valtion tulisi tukea yksilöitä. Pitkän työuran aikana ihmisillä on mahdollisuus kartuttaa omaisuutta. Eläkkeelle jäädään yleensä hyvin suunnitellusti, jolloin omaa elämäntyyliään ja elintasoaan voi sopeuttaa sen mukaiseksi. Itse katson, että koko käsite “eläköityminen” on vanhentunut. Työtä pitää voida tehdä niin pitkään kun jaksaa ja haluaa, ja omia rahojaan käyttää miten tahtoo. Valtio maksaa perustulon, ja siihen päälle voi kukin säästää parhaaksi katsomallaan tavalla - esimerkiksi yksityisen eläkevakuutuksen kautta, tai sijoittamalla itse osakkeisiin tai kiinteistöihin. Työntekoa voi jatkaa halutessaan myös vanhemmalla iällä, kenties siirtyen kokopäivätyöstä osittaiseen työaikaan, tekemällä keikkatyötä oman jaksamisensa mukaan tai vaihtamalla kevyempään työhön. Kertarysäyksellä eläkkeelle jääminenhän voi myös olla riski terveydelle, kuten suuret elämänmuutokset usein ovat.

Minä kannatan perustuloa, jossa valtio takaa jokaiselle oikeuden elää, mutta ei siirrä rahaa heikommassa asemassa olevilta varakkaammille. Avataan keskustelu eläkejärjestelmästä ja sijoitetaan tulevaisuuteen!

Linkkejä, lähteitä ja lisälukemista:

Valtion budjetti

Eläketurvakeskuksen raportteja 09/2015

Voidaanko jo maksussa olevia eläkkeitä leikata?

Työeläkemaksujen suuruus, Ilmarinen

Keskimääräinen eläke noussut hurjasti

 

P.S. On myös paikallaan kysyä, että miksi eläkeläisen asumistuki säilytettiin erillisinä kun edellisen hallituksen toimesta yksinkertaistettiin asumistukijärjestelmää ja kaikki muut siirrettiin yleisen asumistuen alle. Piileekö vastaus siinä, että eläkeläiset äänestävät ahkerasti?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TaskinenMika kuva
Taskinen Mika

Eihän eläkkeistä voida puhua, kun kansan koulutustaso on nostanut eläkekustannukset pilviin. Koulutus on tässä eläkepommissa se suurin yksittäinen tekijä. Se selitys et kovapalkkainen on maksanu eläkkeensä ei pidä paikkaansa missään määrin, vaan euromääräisesti hänen eläkkeitään maksaa muut massiivisesti.

Käyttäjän Lumedemokratia kuva
Esa Heikkinen

Kannattaisi kopata perusasiat haltuun ennen kenenkään syyllistämistä ja spekulointeja eläkkeiden riittämättömyydestä.

Suomessa on kaksi eläkejärjestelmää.

Yksityissektorin eläkejärjestelmä on rahastoinut vuosikymmeniä eläkemaksuja. Rahastot ovat kasvaneet vuosikymmenten mittaan uskomattomaan n. 200 miljardiin euroon. Viime vuosinakin jolloin itku eläkeiden riittämättömyydestä on alkanut yksityisten eläkeyhtiöiden eläkevarallisuus on kasvanut vuosittain useita miljardeja. Itku ja valitus siitä että nykyään käytetään tilikauden aikana kerättyjä eläkkeitä eläkkeiden maksuun on turhaa; kyse on pelkästään kassanhallinnasta jolloin ei tarvitse eläkerahastosijoituksia ja niiden tuottoja (joita sijoitetaan edelleen) muuttaa turhaan rahaksi jolla maksetaan eläkkeitä ja vastaavasti uudella, kerätyllä rahalla tehdä uusia sijoituksia.

Julkinen sektori, erityisesti valtio ei ole kerännyt ja rahastoinut eläkkeitä varten varoja vaan ne maksetaan suoraan valtion budjetista eli kuluvan vuoden verokertymästä. Tähän on historillinen syy, ahnaat poliitikot tärväisivät eläkkeitä varten kerätyt rahat kuitenkin johonkin muualle.

Kuntien Eläkevakuutus on näiden välimuoto. Se on rahastoinut jonkunverran eläkerahastoonsa varoja muttei tarpeeksi kattamaan eläkevastuunsa.

Ongelman muodostavat siis julkisen sektorin tulevaisuuden eläkkeet. Poliitikot ja virkamiehet ovat keksineet ratkaisun: Sosialisoidaan yksityisen sektorin eläkevarallisuus ja luodaan uusi, uljas eläkejärjestelmä jonka selkärangan muodostaa yksityisen sektorin tämänhetken 200 miljardin eläkevarallisuus.

Jos Keva ja yksityinen sektori naitetaan yhteen tarvitaan yhteiskunnan rahaa kymmeniä miljardeja täyttämään vajetta yksityisen sektorin mukaan joka käyttää vanhanaikaista Elon laskuoppia.
Jos koko jukkinen sektori liitetään mukaan summat menevät karmeiksi.

Ongelma pahenee pääasiassa julkisen sektorin kasvun johdosta ja yksityisen sektorin pienenemisestä. Yhä useampi on töissä julkisella sektorilla ja yhä harvempi on töissä yksityisellä. Tätä asiaa eivät poliitikot ja virkamiehet vahingossakaan nosta esiin koska kaikki he toimivat julkisella sektorilla. Kukapa haluaa loata omaa pesää.

Toissijainen syy mikä sitävastoin on lempipuheenaihe eläkkeistä puhuttaessa on kestävyysvaje eli väestön ikääntyminen. Yhä pienempi porukka elättää yhä yhä suurempaa porukkaa - julkisella sektorilla.

Kuulun itse joukkoon joka on 45 vuotta maksanut työeläkemaksuja yhdessä työnantajan kanssa ja yksityinen eläkevakuutusyhtiö (sana johtaa harhaan, eivät työeläkeyhtiöt mitään vakuuttamista harjoita) on sijoittanut maksetut työeläkemaksut kiinteistöihin, osakkeisiin, talletuksiin ym ym.

Jos olisin saanut itse pitää kaikki työeläkemaksut ja voinut ne itse sijoittaa olisi eläkkeeni huomattavasti suurempi kuin nyt. En kuitenkaan ole katkera, saanhan maksamastani eläkemaksuista edes osan takaisin eläkkeen muodossa.

Suomen työllisistä taitaa jo lähes 65 % olla julkisen sektorin palveluksessa. Melkoinen määrä, vai mitä? Kun loput 35 % siirtyvät myös julkiselle sektorille meillä on täysi sosialistinen onnela. Kansalaispalkka on askel siihen suuntaan.
Tuossa onnelassa vaan on se ongelma että kuka ne rahat oikein ansaitsevat jolla onnela maksetaan? Vai ottaako Suomi pelkkää lainaa ulkomailta ja makselee sillä kansalaispalkkoja, asumis- ja toimeentulotukia ym. avustuksia?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset